maanantai 31. elokuuta 2015

Täällä mä oon!


Täällä ollaan, hengissä selvinny perille asti. Oon ollu nyt täällä jo yli viikon ja pikkuhiljaa tää alkaa tuntuun enemmän kodilta. Ekan viikon täällä olin "lomalla", ku mun hostperhe kävi päivät töissä ja koulussa. Pikkuhiljaa sopeutunu uuteen kulttuuriin.

Vielä kun olin Helsinki-Vantaan lentokentällä
Suomivaihtarit (Hanna & Iiris)

Ensimmäisenä ku pääsin parinpäivän matkustamisen jälkeen perille, mua tuli halaan kaks tyttöö ku odotin mun matkalaukkua. Olin vähän pihalla enkä tajunnu heti et ne olikin mun host-siskoja. Sit siihen ilmesty mun host-vanhemmat ja mun piirin (todennäkösesti) presidentti. Ne puhu mulle espanjaa ja ku puhuin enkkua niille, ne ei ymmärtäny sanaakaan. Mäkään en ymmärtäny juuri mitään niiden espanjasta, joten nauroin vaan niiden höpinöille aikalailla. Mutta nää vaikutti heti ensinäkemältä jo tosi mukavilta -joita nää on kyllä ollukkin. Ja täällä poskipusut ja halit on ihan normaali tervehdys ja niihinki oon alkanu pikkuhiljaa tottua.

Ensimmäinen hostperhe! <3
Vaikka mä en ymmärrä hirveenä näiden puhumisesta mitään, ja kotona en voi puhua juurikaan enkkua nii tullaan hyvin toimeen ja saadaan asiat "keskusteltua" läpi sitte käsimerkein tai viimestään kääntäjän avulla. Mutta kieltämättä se on joskus tosi ärsyttävää, ku ois asiaa muttei tiiä miten sanoo jotain. Onneks mulla alko tänään espanjan tunnit!

pikkusiskoni mun :)
Heti tällä mun ekalla viikolla sain mun ekat kaverit, joista yks oli mun tulevalla luokalla. Tänään maanantaina alotin koulun ja oli tosi helppo mennä kouluun, ku tiesin että mulla on siellä yks kaveri. Ja tää mun kaveri sano mulle aiemmin, että se voi olla munkanssa koko päivän ja auttaa mua enkun avulla. Tänään ku heräsin kouluun, tää mun kaveri tuli kaikenlisäks hakeen mua kotoon ja mentiin samaa matkaa :)

Eka kuva koulussa! 
Koulussa ekalla tunnilla en ymmärtäny yhtään mitään opettajan puheesta. (mun ope kuulemma puhuu vahvalla portugalin aksentilla nii ei ihme) Chillailin tunnin ja katoin ku muut kirjotti taululta muistiinpanoja. Täällä kaikki kirjotetaan paperille ja lisätään kaikki paperit samaan kansioon, jossa on osiot esim. fysiikka, äikkä jne.. ja näillä ei oo "kunnollisia" kirjoja, muutamassa aineessa vaan.

Mä sain heti aikapaljo kavereita ja mun uuteen kaveriporukkaan mun luokassa kuuluu yli puolet tytöistä. Kaikki kuitenki on väleis keskenää, et voin jutella kaikkien kans kenen haluun. Tunnit oli aika lepposia, opettaja selitti taustalla jotain, mutta kaikki vaa höpisi päälle ja tutustuin samalla mun uusiin kavereihin. Nää on niin kivoja että ootan huomista päivää jo!

 #nopeet 

Ja oi kyllä, mulla on koulupuku. Talvella (eli nyt) käytetään sinisiä collareita, tummansinistä neulepuseroo. Kesällä tytöt käyttää hametta, polvisukkia ja valkosta t-paitaa.





Ruoka on tositosi erilaista. Kaikkeen lisätään rasvaa ja kaikki on rasvasta. Paitsi liha, jota syödään täällä enemmän ku usein. Mutta tää liha on niiin paljon parempaa, en ihmettele miks sanotaan et argentiinassa syödään maailman parasta lihaa. Kuvitelkaapa nyt ku ihan tuoretta lihaa ja se paistetaan avotulella yleensä.

Nää tykkää myös syödä usein pitsaa, hampurilaisia ja kaikelaista pikaruokaa. Me syödään kotona joka ilta siinä 10-11 aikoihin iltaruoka, ja melkein joka päivä ku oon ollu täällä ollaan syöty pitsaa tai jotai muuta vastaavaa. Tervetuloa vaihtarikilot.. :D

Ihan vaan rasvasen ruuan takia,
olis tarkotus saada nää kuukausihaasteet suoritettua:D

Mun koira Nico(letta)



Kerron teille myöhemmin lisää ja sanokaa jos haluutte kuulla jostain tietystä jutusta tai jos on jotain kysyttävää! Mulla menee hyvin täällä, pusuja teille sinne Suomeen!

~ Säde





perjantai 21. elokuuta 2015

Hola Argentina!

Tästä tää alkaa..

Nyt on koittanu se hetki kun on aika sulkee kotiovi viimesen kerran pitkään aikaan ja matkata Helsingin lentokenttää kohti. Vilkasen vielä kerran omaa huonetta, keittiöö, olkkaria ja pihaa. Tuntuu haikeelta lähtee, niin paljon hyviä muistoja tulvii mieleen. Viimesetki kyyneleet kotona tulee vuodatettua ja hyvästelen omia perheenjäseniä. Vili-koira kattoo pienillä silmillään mua ja nuolasee vikan kerran. On aika nousta auton kyytiin matkalaukkujen kanssa suomenlippu laukussa ja vaihtotakki päällä. Heippa koti!❤️

Mulla alkaa ekan kerran jännittää ihan kunnolla, mietin millasta elämä tulee oleen uudessa maassa, perheessä, koulussa.. Vaikka oonki haikein ja vähä surullisella mielellä, oon kuitenkin onnellinen mun uudesta alusta meren toisella puolen vuoristojen kupeessa. Oon vihdoin päässy toteuttaan mun lapsuuden unelmaa vaihtovuodesta ja on aika selvitä omillaan, nähdä maailmaa ja tutustua uusiin asioihin. On vaikee kuvitella että oon lähössä, mutta nyt se tapahtuu oikeesti. Tätä mä oon odottanu jo vaikka kuinka kauan. Tervetuloa uudet seikkailut ja uus koti Argentiinassa! 



Teille kaikille läheisille haluun vielä sanoo, että oon onnellinen ku mulla on teijät. Te kaikki ootte tehny mun elämästä elämisen arvosta ja teidän takia mun on jollain tapaa jopa helpompi lähtee, koska tiiän että edes joku odottaa mua takas. Vaikka tiiän että ikävä tulee oleen hirveen iso, nii sitä ihanampi ja kivempi on taas nähdä teitä vuoden päästä! Ollaanha yhteyksissä ja muistakaa nauttia elämästä! Kiitos kaikille tuesta, kannustuksista ja onnentoivotuksista! Ne merkkaa mulle ihan sairaan paljon ja ne tulee oleen aina mielessä. On raskasta sanoo näkemiin kaikille teille ihanille ihmisille! Kiitos kaikesta❤️ see you soon! 

Kohta mun on aika lentää Amsterdamiin sieltä Buenos Airesiin ja lopuks Neuqueniin, josta autolla sit kotikaupunki Cipollettiin!✈️ Heippa! 


Besos!😘 ~ Säde